keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Hommiin pitäisi ruveta, mutta millä he#¤%!n avuilla?

Alkuun henkilökohtainen tunnustus - yläasteen päästötodistukseni tekninen työ -rivin päässä komeilee kuutonen. Olkoonkin että numero johtui lähinnä itseni ja herra Riikosen sukulaissieluisuudesta, en todellakaan ole ennen tätä pyöritystä ollut mitenkään ihmeellinen kädentaidoiltani. Piirränkin kuin ala-astelainen. Sen sijaan olen aina ollut kiinnostunut siitä miten asiat toimivat, eli tykkään ihmetellä arkipäivän ilmiöiden mekaniikkaa. Myös avaruudellinen hahmottamiskykyni on niin hyvä kuin mitä nyt lyhyen matikan kirjoittaneella humanistilla voi olla.

Miten näillä eväillä korjataan menestyksekkäästi satavuotiasta taloa ja vältytään nöyryyttämästä itseään valmistuneen rakennusrestauroijamorsiamen rinnalla?

Suu kuivahti eittämättä pariin otteeseen, kun mietin edessä olevaa kadotusta ja häpeää. Sitten aloin tekemään sitä mitä humanistit tekevät parhaiten - ottamaan asioista selvää. Perinnerakentamisesta on kirjoitettu lukemattomia opuksia, Suurmestari Panu Kailalle jaettu elämäntyöpalkinto ja internetistä löytyy useita alaa käsitteleviä sivustoja, jotkut parhaimpina hetkinään jopa yhtä laadukkaita kuin tämä juuri lukemasi.

Tässä piilee suuri sudenkuoppa: valitsemalla väärän kirjan tai muun tiedonlähteen päädyt uskomaan että hirsitaloon pitää ehdottomasti asentaa sisäpuolinen lisäeristys höyrynsulkumuoveineen ja kipsilevyineen. Sitten vuosien päästä joku asiaa oikeasti osaava kaveri tulee kahvittelemaan ja kertoo pullan lomasta että et vain tehnyt upeasta talostasi pakettitalon näköistä, vaan lisäksi tuhosit parhaassa tapauksessa peruuttamasti kansallista rakennuskulttuuriperinnettämme. Korvissa alkaa ujeltamaan Jore Marjarannan hittirenkutukset ja alat miettimään mihin piilotitkaan sen juuttiköydenpätkän. Nöyryytys on kohtalosi, vaihtoehtoja harakirille ei ole.

Tämän takia uskollinen ystävämme lähdekritiikki on paras apusi. Aloittamista helpottamaan muutamia vinkkejä:


Itse kulutin puoli vuotta aiheen opiskeluun ennen varsinaisen remontin aloittamista, enkä ole katunut sitä pätkääkään. Vähitellen lukiessa alkaa hahmottua etteivät perinnerakentamisen metodit ole loppujen lopuksi kovinkaan monimutkaisia, usein ne vain vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä. Kuten myös munaa purkaa yritelmä siinä vaiheessa kun homma on livahtanut perseelleen ja aloittaa alusta yhtä kokemusta viisaampana. Kaiken oppii, mutta se ottaa aikansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti